Miksi perustin taidepiknikin?
luovaa offline-puuhaa
Hieman itsekkäistä syistä, täytyy myöntää: kaipasin itse luovaa tilaa, jossa voi uppoutua monenlaisen kivan offline -puuhastelun pariin. Ja kun mukaan liitetään luovan tekemisen lisäksi yksi lisänautinto eli syöminen, on aika lailla täydellinen tapahtuma kasassa.
Enkä missään nimessä halua tehdä tätä yksin, sillä ryhmässä on taikaa! Enkä nyt tarkoita mitä tahansa ryhmää, vaan sellaista, joka yhdessä heittäytyy luovuuden virtaan ja antaa sen kuljettaa yllätyksellisiä reittejä pitkin. Kohti mitä? Ei välttämättä yhtään mitään, sillä se matka on se juttu:)
tulla nähdyksi ja kuulluksi
Useimmat lapsuuden, nuoruuden ja jopa aikuisuudenkin ryhmäkokemukseni ovat olleet todella surkeita. En vain jotenkin osaa olla ryhmässä, en saa suutani auki, oloni on aina ollut ulkopuolinen ja mietin, että vika on minussa. No, ei ole!
Tämän ymmärsin vasta nelikymppisenä, kun koin todella eheyttäviä ryhmäkokemuksia ekspressiivisen taideterapian opintojen aikana. Tulla nähdyksi, kuulluksi, hyväksytyksi ryhmässä sellaisena kuin on, on kokemus, jonka soisin kaikille.
Tässä on siis toinen todella merkityksellinen syy, miksi perustin Taidepiknikin: haluan olla se lempeä ohjaaja, joka tarjoaa hyväksyvän ja turvallisen tilan, jossa kaikilla on mahdollisuus tulla nähdyksi ja kuulluksi.
Ryhmän ohjaaminen on taito, jota pitää opiskella ja harjoitella. On valtava määrä teoriaa eri aloilta ja käytäntöjä sekä niiden nivomista yhteen. Jokainen ryhmä on erilainen, joten ennen kaikkea on oltava läsnäolon taitoa, herkällä korvalla, silmillä ja myös ryhmän energian mukaan ohjaamista.
Aikuisenakin voi leikkiä
Miksi leikki loppuu? Olen miettinyt tätä koko aikuisikäni. Siis oikeasti. Enkä ole saanut vastausta kysymykseeni. Otetaan pari esimerkkiä, joita olen pyöritellyt mielessäni.
Esimerkki 1: Lapsi istuu bussissa ja alkaa lauleskella kivaa laulua. Laulu ei häiritse ketään. On söpöä ja ihanaa kuulla lapsen laulua. Saattaapa jokunen tulla hyvälle mielelle tällaisesta spontaanista pienestä konsertista. On täysin normaalia, että lapset välillä lauleskelevat ääneen itsekseen. Entä jos minä, ihan tavallinen nelikymppinen nainen, alan yhtäkkiä laulaa ääneen bussissa? Eikö se olisi vähän…outoa, kreisiä, häiritsevää käytöstä?
Esimerkki 2: Lapsi kävelee koulusta kotiin. Matka käy tylsäksi, joten hän välillä hyppelee, jotta matka taittuisi nopeammin ja olisi hauskempaa. Entä jos minä teen samoin? Miltä näyttää aikuinen nainen, joka loikkii ja hyppii töistä kotiin? (Itse asiassa se olisi tosi cool!) Eikö niin, että joku saattaisi ajatella, että olen hieman tärähtänyt tyyppi?
Siis eihän sillä väliä ole, mitä muut ajattelevat. Mutta onhan se vain fakta, että lapsen hassut jutut ovat useimmiten hyväksyttyjä ja hauskoja, kun taas aikuinen, joka käyttäytyy julkisesti hassusti ja leikkisästi, luokitellaan joskus hulluksi, pelleksi, päihtyneeksi.
Olen kokenut useita satoja (ehkä jopa tuhansia) tilanteita aikuisena, joissa on ollut aivan liian vakavaa, tylsää, pönötystä, “tärkeitä” aikuisten asioita. Olen halunnut hypätä ylös tuolistani ja sanoa kesken tylsän palaverin tai bussimatkan jotakin aivan höpöhöpöä samalla kun ravistelen tylsyyttä kehosta ulos.
Tätä kirjoittaessani tulin siihen lopputulokseen, että tärkein syy Taidepiknikin perustamiseen on tämä: haluan tarjota tilan, jossa aikuinen voi heittäytyä luovaan leikkiin ja hassutteluun. Jossa aikuinen saa olla hupsu, laulaa luritella, tanssahdella, puhua itsekeksittyä kieltä, maalata sormiväreillä, leikkiä eläintä tai supersankaria. Ilmaista itseään spontaanisti, luovasti, leikkisästi!
Koska ei leikin tarvitse loppua koskaan! Ja itse asiassa ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta, olisi jopa suotavaa, että se jatkuu läpi elämän:)
Eikö totuus ole kuitenkin se, että itse kukin meistä on hyvällä tavalla vähän vinksahtanut ja omalla tavallaan outo? Ja juuri tämä puoli meissä täytyy kutsua esiin aina välillä.
Taidepiknikillä (ja mieluiten muuallakin, mutta ainakin täällä!) voidaan näin tehdä. Jätetään järkevä aikuinen hetkeksi taka-alalle, herätellään aisteja auki ja annetaan kehon, mielen ja sielun hullutella.
Tervetuloa Taidepiknikille siis:)
ps. Jos leikki ja luova hulluttelu kutsuu, suosittelen lämpimästi Aikuisten leikkikerhoa, joka kokoontuu Taidepiknikille seuraavan kerran marraskuussa!
